.
Kuka? Gastronomiatoimittaja, ruoka-alan asiantuntija ja viestinnän ammattilainen. Lauraa inspiroivat korkeatasoinen ruokakäsityö, kulinaarinen osaaminen sekä ihmiset niiden takana.Sveitsissä syntynyt Peter Dörig on asunut Suomessa jo yli 30 vuotta. Herkkujuustolassa hän yhdistää kotimaansa perinteisen juustonvalmistustaidon suomalaiseen maitoon ja luo rohkeita, uudenlaisia juustoja.
Peterissä virtaa Appenzellin veri, sydämessä sykkii seikkailunhalu, eikä sveitsiläinen aksentti ole kadonnut vuosikymmentenkään jälkeen. Kun Peter puhuu, hänen äänessään voi yhä kuulla häivähdyksen Sveitsin Alpeilta. Lämpimällä appenzelliläisellä murteellaan hän rakentaa siltoja perinteiden ja uusien alkujen, kotimaan ja uuden kotimaan sekä lapsuuden muistojen ja kansainvälisen menestyksen välille.
Elämänpolku johdatti tämän seikkailijan Sastamalaan, jossa hän on pyörittänyt Herkkujuustolaa jo lähes 23 vuoden ajan. Tänään Herkkujuustola tunnetaan sveitsiläisestä tarkkuudesta, suomalaisesta uteliaisuudesta ja rohkeudesta kokeilla uutta. Tarina sveitsiläisestä juustomestarista opettamassa suomalaisille, mitä aito juusto parhaimmillaan on, kuulostaa lähes liian hyvältä ollakseen totta.
Peterin matka ei ole ollut suoraviivainen. Se on kulkenut vuoristoteitä pitkin, hirsimökkien kautta, Keski-Aasian halki kuorma-autolla ja lopulta suomalaisille toreille. Se on kertomus miehestä, joka kiersi ensin puoli maailmaa löytääkseen lopulta tiensä takaisin omille juurilleen perheen perustamisen jälkeen.
Peter on löytänyt elämänsä onnen ja haluaa jakaa sitä myös muille.
”Jokaisen lähettämäni juuston mukana pakkaan mukaan palan iloa.”
Peterin ensimmäiset juustomuistot vievät lapsuuteen: sulanutta Tilsiter-juustoa kuumassa Ovomaltinessa. Pienenä poikana hän ei vielä osannut kuvitella, että jonain päivänä seuraisi isänsä jalanjälkiä ja ryhtyisi itse juustomestariksi.
Peter, olet asunut Suomessa jo vuosikymmeniä, mutta sveitsiläinen aksenttisi on säilynyt.
Peter (naurahtaa): ”Se pitää paikkansa. Luulen, että en ole koskaan oikeastaan halunnutkaan päästä siitä eroon. WhatsAppin kautta pidän edelleen tiiviisti yhteyttä kotiin, ystäviini, perheeseeni ja tietenkin isääni. Marraskuun alussa lennän taas Sveitsiin. Isäni täyttää 90 vuotta! Hän on syönyt lähes koko elämänsä voita ja juustoa. Minulle se on paras mahdollinen todiste siitä, että hyvä juusto pitää ihmisen kunnossa.”
Millaisessa juustokulttuurissa kasvoit?
Peter: ”Olen kotoisin Appenzellista ja vartuin Thurgaun kantonissa. Isäni valmisti Appenzeller-juustoa lähes koko työuransa ajan. Juusto ei ollut meille vain ruokaa, vaan osa identiteettiämme. Lapsena suosikkini oli Tilsiter. Ennen kouluun lähtöä äitini valmisti minulle kupillisen kuumaa Ovomaltinea, leikkasi Tilsiterin kuoren pois ja murensi pieniä juustopaloja höyryävän juoman joukkoon. Juusto suli, venyi pitkinä säikeinä ja muuttui sitkeäksi. Nykyään joku voisi kutsua sitä kulinaariseksi katastrofiksi. Minulle se oli kuitenkin puhdasta iloa, pala lapsuutta yhdessä kupillisessa.”
Tiesitkö jo silloin, että sinusta tulisi juustomestari?
Peter: ”En. Poikana halusin kuorma-autonkuljettajaksi. Minua kiehtoi suuri maailma, matkustaminen ja kaikki tuntematon. Sydämessäni olin aina seikkailija. Isäni oli kuitenkin vakuuttunut siitä, että minun täytyy oppia oikea ammatti, ja vaihtoehtoja oli käytännössä vain yksi: juustonvalmistaja. Seikkailunhalua oli silti vaikea kesyttää. Oppivuosieni jälkeen lähdin kiertämään Eurooppaa Sveitsistä Ruotsin kautta Norjaan. Matkalla vieressäni kulki aina pala juustoa, pieni ja uskollinen muistutus kotiseudusta.”
Peter: ”Vuonna 1994 luin sveitsiläisestä kuljetusalan lehdestä, että suomalaiset rekkakuskit ajoivat aina Himalajalle saakka. Se kiehtoi minua välittömästi. Siinä yhdistyivät seikkailu ja valtavat etäisyydet. Olin muutenkin aina halunnut matkustaa Venäjälle, joten vuonna 1995 päädyin Nokialle. En osannut sanaakaan suomea, mutta se ei minua estänyt. Ajoin kuljetusyrityksen omistajan kanssa aina Uzbekistaniin asti. Vuotta myöhemmin minulle soitettiin uudelleen ja kysyttiin, ottaisinko Keski-Aasian reitit vastuulleni. Niinpä muutin pysyvästi Suomeen.
Kun kuljetusreitit päättyivät vuoden 2000 alussa, ostin hirsimökin keskeltä metsää. Tiesin heti, että tähän paikkaan haluaisin vielä palata. Tai ehkä en koskaan lähteä pois.”
Ja tänne jäit.
Peter: ”Kesällä 2000 olin Häijään markkinoilla, ja siellä tapasin Jennin. Hän on suomalainen. Olemme kulkeneet elämää yhdessä jo 25 vuotta. Ilman häntä Herkkujuustolaa ei olisi olemassa. Hän on ollut rinnallani aivan alusta asti, auttanut kääntämään, järjestämään asioita ja luomaan rakenteita ympärillemme.
Sanon usein, ettei menestyvän miehen takana ole vain yksi ihminen, vaan vahva nainen, ja se pitää paikkansa. Jenni avasi minulle oven Suomeen. Hänen ansiostaan seikkailusta tuli koti.”
Peter: ”Kaikki alkoi hyvin yksinkertaisesti nälästä. Rekkakuskina ollessani täytimme ostoskärryt supermarketeissa ennen pitkiä ajomatkoja. Maistoin suomalaisia juustoja, mutta ne olivat lähes poikkeuksetta muoviin pakattuja, vaaleita, tasalaatuisia, mauttomia ja vailla omaa luonnetta. Eivätkä markkinoiden vaihtoehdotkaan juuri parempia olleet.
Ajattelin, että tämän voisi tehdä paremmin.
Vuonna 2002 Jenni ja minä perustimme oman juustolamme. Päivämäärä oli 20. lokakuuta, enkä unohda sitä koskaan. Valmistautuakseni vietin kaksi viikkoa veljeni luona Sveitsissä päivittämässä hieman ruostuneita juustonvalmistustaitojani. Palasin Suomeen mukanani viisi litraa suolaliuosta, josta tuli kaikkien juustojeni perusta.
Sama suolaliuos on käytössä vielä tänäkin päivänä, yli 20 vuotta myöhemmin. Se on juustolani DNA.”
Miten kaikki alkoi käytännössä?
Peter: ”Minulla ei ollut liiketoimintasuunnitelmaa eikä tarkkaa strategiaa. Oli vain halu luoda jotain omaa ja luottamus omaan ammattitaitooni.
Kahden Sveitsissä vietetyn viikon jälkeen olin löytänyt jälleen oikean rytmin. Palattuani Suomeen lähdin paikallisille markkinoille mukanani suolaliuos ja kaksi erilaista juustoa. Tarjosin ihmisille maistiaisia ja jaoin pieniä lappuja, joissa oli vain kaksi kysymystä:
’Mikä näistä maistuu mielestäsi parhaimmalta?’
’Paljonko olisit valmis maksamaan siitä?’
Tulokset olivat selviä. Noin 80 prosenttia vastaajista piti vahvemmasta juustosta, sellaisesta, jossa on luonnetta, särmiä ja persoonallisuutta.
Siitä kaikki alkoi.”
Peter: ”Juuston valmistaminen ei ollut koskaan ongelma, se on minulla verissä. Kaikki muu sen ympärillä olikin sitten uutta: markkinointi, kirjanpito, EU-säädökset ja jakeluketjut. Sveitsissä vastasin ainoastaan laadusta ja itse tuotteesta. Suomessa minun piti yhtäkkiä olla kaikkea samaan aikaan: käsityöläinen, myyjä ja yrittäjä.
Onneksi Jenni oli rinnallani. Hän puhui suomea, minä osasin vain muutamia sanoja. Ilman häntä olisin ollut hukassa. Silti, tai ehkä juuri siksi, meidät otettiin vastaan avosylin. Ihmiset ajattelivat, että sveitsiläinen kyllä tietää, miten juustoa tehdään. Se avasi minulle monia ovia.”
Muutamaa vuotta myöhemmin Herkkujuustolan juustoja vietiin jo ympäri maailmaa.
Peter: ”Aluksi tavoitteenani oli vain rakentaa itsenäinen yritys, joka elättäisi perheeni ja mahdollistaisi sen, että saisin itsekin syödä hyvää juustoa. Sitten tuli puhelu Finnairilta. He halusivat juustojani businessluokan tarjontaan. Yhtäkkiä juustoni matkustivat ympäri maailmaa.
Pian myös Suomen huippuravintoloiden keittiömestarit halusivat juustojani ruokalistoilleen. Vuoteen 2005 mennessä kiinnostus laadukkaita juustoja kohtaan oli kasvanut merkittävästi, ja myös nimeni alkoi tulla tunnetuksi.
Minulla ei koskaan ollut suurta strategiaa. Halusin vain tehdä hyvää juustoa ja pysyä uskollisena omalle tavalleni toimia.
Vuonna 2018 rakensimme uuden juustolan, jonka yhteyteen tulivat myös ravintola ja myymälä. Se oli yksi toimintamme merkittävimmistä käännekohdista.”
Peterin Marmori-juusto, jota myydään tällä hetkellä Helsingissä sijaitsevassa Rolling Cheese -juustokaupassa, on löytänyt tiensä myös New Yorkiin.
Peter: ”Noin vuosi sitten newyorkilainen maahantuoja kutsui minut yksityiseen maistelutilaisuuteen. Sen seurauksena päädyin vuonna 2025 Fancy Food Show -tapahtumaan. Kesäkuussa seisoin siellä maailman tunnetuimpien juustontekijöiden joukossa. Se tuntui lähes uskomattomalta.
Kun amerikkalaiset kysyivät, mikä tekee juustoistani erityisiä, vastasin näin: ’En voi tarjota teille alppimaitoa enkä tuoretta vuoristoniittyjen ruohoa. Meidän lehmämme syövät säilörehua. Mutta Suomi on maailman onnellisin maa. Siksi pakkaan jokaisen lähettämäni juuston mukaan palan onnellisuutta.’
He innostuivat täysin. Ihmiset nousivat seisomaan ja taputtivat, koska kyse ei ollut markkinoinnista tai numeroista. Kyse oli aidosta tunteesta.”
Peter: ”Myös silmät syövät. Marmori on huolellisesti kehitetty yhdistelmä Appenzeller- ja Morbier-juustoja. Idea syntyi lähes kolmen vuoden kokeilujen tuloksena.
Alun perin suunnittelin juuston Yhdysvaltain markkinoille, mutta suomalaiset ihastuivat siihen. Miksi? Koska juusto herättää tunteita. Ulkonäkö ja maku kulkevat käsi kädessä.
Juuri sitä tavoittelin: tuotetta, joka miellyttää silmää, yllättää maullaan ja antaa perinteelle modernin ilmeen.”
Peter: ”Meille sveitsiläisille juusto on peruselintarvike. Olemme siinä suhteessa hieman hemmoteltuja. Suomessa ei vielä olla aivan samalla tasolla, mutta suunta on oikea.
Suomessa on upeita paikallisia perinteitä, kuten leipäjuusto. Se on tuore, kevyesti suolattu juusto, joka nautitaan lämpimänä esimerkiksi lakkahillon kanssa. Se on ainutlaatuinen tuote, ja sanonkin usein suomalaisille: älkää unohtako juurianne. Uusia asioita voi luoda, mutta perinteiden täytyy säilyä osana identiteettiä.”
”Suomalainen juustokulttuuri tulee varmasti kasvamaan ja monipuolistumaan. Ihmiset alkavat ymmärtää, ettei juusto ole vain juustoa. Käsityönä valmistetun ja teollisesti tuotetun juuston välillä on ero, ja sillä erolla on myös hintansa.
Toivon näkeväni tulevaisuudessa enemmän pieniä juustoloita ja entistä monipuolisemman juustovalikoiman. Juuri sitä kehitystä haluan olla mukana rakentamassa.
Minulla on neljä upeaa tytärtä. He ovat elämäni voimanlähde, motivaationi ja päivittäinen inspiraationi lähettää Herkkujuustolan juustoja maailmalle.
Ja aina kun joku New Yorkissa, Helsingissä tai Zürichissä maistaa juustoani, tiedän, että kyse ei ole pelkästä mausta. Siinä on mukana pieni pala Sveitsiä, pieni pala Suomea ja valtavan paljon iloa.”
